Mikä ilmastolaki?

Ilmastolaki velvoittaa hallituksen vähentämään Suomen kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain. Ilmastotieteen mukaan Suomen kaltaisten teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään vähintään 40 % vuoteen 2020 mennessä ja vähintään 95 % vuoteen 2050 mennessä kotimaisin toimin, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan rajoitettua alle kahden asteen. Tavoitteen saavuttamiseksi hallitus laatisi vuosittaiset hiilibudjetit, joissa määritellään päästövähennystavoitteet ja tarkemmat toimenpiteet esimerkiksi sektoreittain. Ilmastolaki luo siis tukevan kehikon, jonka puitteissa konkreettisia päästöihin vaikuttavia ohjauskeinoja ja toimenpiteitä sovelletaan siten, että ne kokonaisuutena johtavat haluttuun lopputulokseen.

Ilmastolain avulla Suomi saavuttaa ilmastotieteen vaatimat päästövähennystavoitteensa hallitusti ja johdonmukaisesti. Samalla Suomi pystyy osaltaan edistämään kansainvälisen sopimuksen syntymistä toimimalla edelläkävijänä ja vastuunkantajana globaaleissa ilmastotalkoissa. Ilmastolaki tukee myös ilmastomyönteisen liike-elämän investointeja luomalla vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön pitkälle tulevaisuuteen.

Polttava Kysymys -koalition esitys ilmastolaiksi sisältää seuraavat elementit:

1. Käytännön päästövähennystoimia raamittavat hiilibudjetit, joissa määritellään kullekin sektorille päästökiintiöt yhden-neljän vuoden mittaisille kausille. Ilmastolain elimellinen osa ovat keskipitkän ja pitkän aikavälin päästövähennystavoitteet, joita kohti edetään lyhyemmän aikavälin hiilibudjettien kautta. Hiilibudjetti määrittelee, paljonko ilmastopäästöjä Suomi saa tuottaa tiettynä vuonna tai esimerkiksi hallituskauden aikana. Hiilibudjetit muodostavat hallitun päästövähennyspolun vuosien 2020 ja 2050 tavoitteiden saavuttamiseksi. Budjetti jakautuu sektorikohtaisiin päästökiintiöihin, joista ministeriöt ovat vastuussa oman hallinnonalansa osalta. Kiintiöt vastaavat yhteenlaskettuna hiilibudjettia kokonaisuudessaan. Hiilibudjetin yhteydessä hallituksen tulee esittää suunnitelma toimista, joiden avulla päästötavoitteet saavutetaan. Kahden peräkkäisen hiilibudjetin välinen päästöyksiköiden tallettamis- ja lainausmahdollisuus tuo joustoa päästöjen vaihteluun eri vuosina mm. vesitilanteesta tai talven kylmyydestä johtuen.

2. Selkeän työn- ja vastuunjaon eduskunnan, valtioneuvoston, kunkin ministeriön sekä kansallisen ilmastopaneelin kesken. Tavoitteiden asettamisesta ja hiilibudjettien hyväksymisestä vastaa eduskunta. Valtioneuvosto valmistelee esitykset hiilibudjeteiksi, joissa esitetään arvio konkreettisten ohjauskeinojen vaikutuksesta päästöihin. Toteuttavia tahoja ovat ministeriöt ja näiden alaiset laitokset. Eduskunta valvoo hiilibudjetteja hyväksyessään, että niissä esitetyt toimet johtavat asetettuihin päästövähennystavoitteisiin. Lisäksi tarvitaan riippumaton asiantuntijaelin, joka neuvoo hallitusta hiilibudjettien laadinnassa, osallistuu niiden arviointiin sekä vastaanottaa raportit päästövähennysten toteutumisesta eduskunnan kanssa. Tämä rooli sopisi luontevasti vastaperustetulle kansalliselle ilmastopaneelille. Kokonaisuutena ilmastolain toimeenpanoa koordinoi luontevasti valtioneuvoston kanslia.

Hallitus raportoi eduskunnalle sekä ilmastopaneelille toteutuneet päästöt vuosittain Tilastokeskuksen seurantaan perustuen. Kerran hallituskaudessa on tehtävä laajempi arviointi, jonka yhteydessä on arvioitava i) pitkän aikavälin tavoite suhteessa tuoreeseen ilmastotieteelliseen tietoon sekä ii) hiilibudjettien yhdenmukaisuus pitkän aikavälin tavoitteen kanssa. Arvioinnissa on tarkasteltava tavoitteita ja toimia yhtäältä suhteessa Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin (sis. EU) ja toisaalta suhteessa tuoreeseen ilmastotieteelliseen tietoon siitä, millä aikataululla päästöjä tulee vähentää. Arvioinnin teettäminen on hallituksen tehtävä. Kansallinen ilmastopaneeli antaa arvioinneista lausuntonsa ja voi lisäksi teettää omia  rinnakkaisia selvityksiään.

3. Päästövaikutusten arvioinnin läpileikkaavana osana Suomen talouden
kokonaissuunnittelua sekä lainsäädäntötyötä. Valtion talousarviota laadittaessa on toteutettava budjetin päästövaikutusten arviointi. Arvioinnin kautta ilmaston kannalta haitalliset ohjauskeinot ja valtion menot on mahdollista tunnistaa ja karsia. Tämä lisää ilmasto-ohjauksen kustannustehokkuutta ja johdonmukaisuutta. Lisäksi lakialoitteiden valmistelun yhteydessä on arvioitava niiden ilmastovaikutukset.

Ilmastolakikehikon sisällä tärkeimpiä kysymyksiä ovat tavoitetaso ja kattavuus:

1.Keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet on asetettava ilmastotieteen ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden perusteella. Ilmastolain tärkein tarkoitus on asettaa kiinnekohdat ja aikataulu kotimaan päästövähennystoimille. Siksi ilmastolaissa on asetettava ilmastotieteeseen ja ilmasto-oikeudenmukaisuuteen perustuvat päästövähennystavoitteet vuosille 2020 ja 2050. Lyhyemmän aikavälin päästövähennykset sidotaan 1-4 vuoden pituisiin hiilibudjetteihin, joita on oltava voimassa kerrallaan vähintään 15 vuodeksi eteenpäin johdonmukaisuuden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi.

Nykyisen ilmastotieteellisen tiedon perusteella Suomen kaltaisten teollisuusmaiden tulee vähentää kotimaisia päästöjään vähintään 40 % vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Kerran hallituskaudessa on suoritettava arviointi, jossa keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita arvioidaan tuoreen ilmastotieteellisen tiedon perusteella siitä näkökulmasta, ovatko ne riittävät vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tavoitetta on voitava päivittää, mikäli ilmastotiede antaa siihen aihetta.

2. Päästövähennystoimia on toteutettava kaikilla sektoreilla koherenssin
takaamiseksi. Ilmastolaki parantaa parhaiten ilmastopolitiikan johdonmukaisuutta, ennakoitavuutta ja kustannustehokkuutta silloin, kun kaikki päästöjä tuottavat sektorit ovat sen piirissä. Lisäksi kaikkien päästöjä tuottavien toimintojen sääntely ilmastolaissa lisää ilmastolain legitimiteettiä: koko yhteiskunnan tulee osallistua päästöjen vähentämiseen. Ei-päästökauppasektorilla Suomella on mahdollisuus asettaa EU:n laajuista sääntelyä tiukempi oma päästövähennystavoite. Päästökauppasektorilla on syytä keskittyä ohjauskeinoihin, jotka eivät ole ristiriidassa EU:n laajuisen päästökaupan kanssa laillisessa tai teknisessä mielessä. Mahdollisia ohjauskeinoja ovat mm. enimmäispäästörajat teollisuuslaitoksille, energiatehokkuustoimet, uusiutuvan energian tuet ja haittaverot suuripäästöiselle energiantuotannolle.

Sekä päästökauppasektorin että ei-päästökauppasektorin päästövähennystoimet on kirjattu hiilibudjetteihin, ja kunkin hiilibudjetin valmistelussa on mahdollisuus tarkastella eri sektorien erityispiirteitä kunakin hiilibudjettikautena. Näin nopeita päästövähennyksiä tuottavia toimia on mahdollista painottaa ilmastolain toimeenpanon alkuvaiheessa, kun rakenteelliset muutokset mm. liikenneverkossa eivät ole vielä ehtineet tuottaa selvää päästövähennysvaikutusta.

Polttava Kysymys -kampanjakoalition esitys ilmastolaiksi eduskunnalle

Tutustu tarkemmin ilmastolakiin ja sen etuihin:

Mihin tarvitaan ilmastolakia?
- Miksi juuri laki?
- Päästötavoitteet
- Kansainvälinen politiikka
- Talous

Ilmastolailla laaja tuki

Päästövähennyskeinot
- Stockholm Environment Instituten päästövähennysskenaario

Hallinto

Ilmastolaki Iso-Britanniassa

Usein kysyttyä ilmastolaista