Hyvä ilmastolaki on täsmällinen, sitova ja läpinäkyvä. Hyvä laki määrittelee selkeästi

• mitä on tehtävä
• kenen on tehtävä
• kuka toteutusta valvoo ja miten
• mitä seuraamuksia laissa määriteltyjen vastuiden rikkomisesta koituu.

Justice & Environment -verkoston^[1] mukaan parhaita käytäntöjä ilmastolain toteutuksessa ovat

• vuosittaiset päästövähennystavoitteet ja näitä vastaavat hiilibudjetit
• toteutuneiden päästöjen raportointi vuosittain
• sektorikohtaiset päästötavoitteet.

Ilmastolain hallinnointi jakautuu kolmeen. Tavoitteiden asettamisesta ja hiilibudjettien hyväksymisestä vastaa eduskunta. Toteuttavia tahoja ovat ministeriöt ja näiden alaiset laitokset. Tukea ja neuvontaa antava elin voisi olla esimerkiksi riippumaton asiantuntijaelin (Iso-Britanniassa Climate Change Committee), joka neuvoisi hallitusta hiilibudjettien laadinnassa, arvioisi suunnitelmat sekä vastaanottaisi raportit päästövähennysten toteutumisesta.

Ilmastolain sankiointi olisi tehokkain järjestää kansainvälisellä tasolla. Valvonta voisi olla asiantuntijaelimen tehtävä. Mikäli kansalliset ilmastolait saataisiin voimaan kaikissa EU:n jäsenmaissa, voisi EU huolehtia ilmastolain rikkomusten sanktioinnista. Kotimaassa sanktioita voi sisällyttää yksittäisiin ohjauskeinoihin. Kansallisten ja sektorikohtaisten tavoitteiden toteutumisen kannalta sanktioita merkittävämpi tekijä on lain määrittelemä hallinnollinen rakenne, joka ohjaa suunnitelmallisuuteen ja seurattavuuteen. Lisäksi lain asettamien vaatimusten laiminlyöminen olisi poliittisesti vaikeaa.

Tehokas ilmastolaki koskee myös päästökauppasektoria. EU:n päästökauppa ei nykyisellään tarjoa riittäviä kannusteita päästövähennysten toteuttamiseen. Ilmastolaissa on mahdollista asettaa päästökauppasektorille rajoitteita ja ohjausta päästökaupan lisäksi ympäristöpoliittisista lähtökohdista^[1].

EU-tason valvonta- ja sanktiojärjestelmä

Päästökauppasektorilla on jo oma valvonta- ja sanktiojärjestelmä. Euroopan laajuinen The Big Ask -ilmastolakikampanja haluaa vastaavan järjestelmän päästökaupan ulkopuolisille sektoreille (rakennukset, liikenne, maatalous) ns. vastuunjakodirektiiviin osaksi EU:n ilmasto- ja energiapakettia. The Big Ask -kampanjan esittämä valvonta- ja sanktiojärjestelmä

• tarkoittaisi vuotuisia päästövähennyksiä myös päästökaupan ulkopuolisille sektoreille
• sisältäisi taloudellisia sanktioita vähentämättä jääneistä päästöistä. Sakko olisi samansuuruinen kuin päästökauppasektorilla, eli 100 euroa per vähentämättä jäänyt tonni hiilidioksidiekvivalenttia
• tarkoittaisi sakkojen lisäksi vähentämättä jääneiden päästöjen vähentämistä seuraavana vuonna kertoimella 1,3 kerrottuna
• pakottaisi jäsenmaat raportoimaan nykyistä tehokkaammin. Jäsenmaiden tulisi toimittaa komissiolle raportti edellisen vuoden päästödatastaan viimeistään seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Komission tulisi käsitellä raportit kuukaudessa
• tarkoittaisi erityisen ilmastorahaston perustamista. Kerätyt sakot käytettäisiin energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa edistäviin hankkeisiin.

Lue lisää EU-tason valvonta- ja sanktiojärjestelmästä:

Compliance Study summary

Compliance Study