Miksi juuri laki?

Ilmastolaki on johdonmukainen ja ennakoitava tapa suunnitella ja toteuttaa kunnianhimoiset päästövähennykset. Ilmastotieteen mukaan teollisuusmaiden pitäisi vähentää päästöjään vähintään 40 % 2020 ja 95 % 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon, jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin rajoitettua alle kahden asteen^{[1] [2]}. Tavoite on erittäin haastava ja vaatii välittömiä toimia kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tavoitteesta käsin on mahdollista määritellä keinot ja työnjako, joiden avulla sen toteutuminen varmistetaan. Esimerkiksi sektoreittain asetetut vuosittaiset tavoitteet ja hiilibudjetit ohjaisivat kohti kokonaisvaltaista ja läpileikkaavaa ilmastopolitiikkaa.

Laillisesti sitovat keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmastotavoitteet ovat vahva poliittisen tahdon ilmaus. Sitoutuminen riittäviin ja oikeudenmukaisiin päästövähennyksiin auttaisi palauttamaan luottamusta YK:n ilmastoneuvotteluissa teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välille. Se olisi vahva signaali myös yrityksille, kunnille ja kansalaisille. Kokemus siitä, että muutkin toimivat ilmaston hyväksi, on tärkeä ilmastotekojen motivaattori^[3].

Ilmastolaki legitimoi yksittäisiin päästölähteisiin kohdistuvaa ohjausta. Kansallisella tasolla asetetut päästövähennystavoitteet on toteutettava yksittäisiin päästölähteisiin kohdistuvan ohjauksen kautta. Kansalaisten ja muiden toimijoiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavasta ohjauksesta on säädettävä laissa. Tällöin on johdonmukaista, että myös ohjauskeinojen taustalla oleva kokonaistavoite on vahvistettu lainsäädännön tasolla^[4].

Ilmastolaki parantaa ilmastopolitiikan läpinäkyvyyttä ja seurattavuutta. Isossa-Britanniassa säädetyn ilmastolain myötä kaikki hallinnonalat ovat nykyään vastuussa omalta osaltaan päästövähennyksistä. Sektorikohtaisten päästövähennysten avulla ilmastopolitiikkaan saadaan myös lisää läpinäkyvyyttä ja seurattavuutta. Tämä nostaa ilmastopolitiikan ja sen keinot paremmin julkiseen keskusteluun ja lisää demokratiaa. Toimenpiteiden arviointi toteutuvien päästövähennysten kautta myös tuo keskusteluun ja päätöksentekoon konkretiaa. Viimekädessä ilmastolaki takaa sen, ettei tärkeitä ilmastopoliittisia päätöksiä voida enää lykätä seuraavalle hallituskaudelle.

Ilmastolain avulla päästövähennyspolku voidaan rakentaa samanaikaisesti määrätietoiseksi ja silti joustavaksi. Ilmastolakiin voidaan sisällyttää mahdollisuus lainata ja tallettaa päästöjä vuosittaisten kiintiöiden välillä. Jos tavoitteita on jonakin vuonna erityisen vaikea saavuttaa esimerkiksi kylmän talven vuoksi, voidaan seuraavan vuoden hiilibudjetista lainata päästöoikeuksia. Seuraavana vuonna päästövähennystoimia on tällöin tehostettava entisestään, jotta laina voidaan maksaa takaisin. Vastaavasti jos vähennystavoite yllättäen ylitetään vaikkapa metsäteollisuuden työtaistelun aiheuttaman energian kulutuksen notkahduksen vuoksi, voidaan seuraavan vuoden budjetista laatia väljempi.