Ilmastolaki on myös kansantalouden ja elinkeinoelämän etu

640 385

Kotimaisten päästövähennysten toteuttamiseen tarvitaan valtavia investointeja, mutta niiden kokoluokka on mitätön verrattuna hallitsemattoman ilmastonmuutoksen kustannuksiin. Edessä olevaan urakkaan on taloudellisesti edullisinta ryhtyä määrätietoisesti nyt heti. Jos päästövähennysten kanssa viivytellään, on päästöjä vähennettävä tulevaisuudessa romahdusmaisesti, jotta päästöjen kokonaismäärä pysyisi riittävän pienenä. Suomen nykyisellä ilmastostrategialla ollaan menossa kohti tällaista romahdusta (lue lisää täältä).

Päästövähennysinvestoinnit eivät ole pelkkiä kustannuksia, vaan ne maksavat itsensä takaisin usein jo muutamassa vuodessa. Erityisen huomionarvoista on, että energiansäästöön investoiminen on lähes poikkeuksetta kokonaistaloudellisesti kannattavampaa kuin uuden tuotantokapasiteetin rakentaminen.

Stocholm Environment Instituten selvityksen mukaan välittömästi aloitettavat riittävät kotimaiset päästövähennykset tulisivat maksamaan vuonna 2020 2–5 miljardia euroa, eli 1–3 % arvioidusta bruttokansantuotteesta. Vuosittainen kustannustaso olisi samaa luokkaa myös ennen vuotta 2020. Laskelmissa on huomioitu vähentyvän energiantuotannon ja polttoaineenkulutuksen tuomat säästöt.

Ilmastolain säätäminen osoittaisi vahvaa sitoutumista päästöjen määrätietoiseen vähentämiseen. Tämä olisi myönteistä yritysten toimintaympäristön ennustettavuuden kannalta. Iso-Britanniassa elinkeinoelämän etujärjestöt tukivat ilmastolain säätämistä voimakkaasti vakaan toimintaympäristön varmistamiseksi.

Nykyinen politiikka hidastaa investointeja ilmastomyönteiseen teknologiaan. Suomalaisilla yrityksillä olisi vielä mahdollisuuksia vallata merkittävä osuus yhä laajenevista maailmanmarkkinoista. Tämä vaatii kuitenkin vahvaa poliittista ohjausta suotuisien sisämarkkinoiden luomiseksi päästövähennysteknologialle.

Hiilivuodon uhka on vahvasti liioiteltu

Päästövähennyskeskustelussa nostetaan usein esiin käsite hiilivuoto. Hiilivuodolla viitataan tilanteeseen, jossa päästövähennyustavoitteiden tiukentaminen saa saastuttavat teollisuudenalat siirtymään sellaisiin maihin, joissa päästöpolitiikka on löysempää. Hiilivuodon väitetään johtavan jopa siihen, että alueellisista päästövähennyksistä seuraa päästöjen kasvu koko maailman mittakaavassa.

Hiilivuodon uhkaa on kuitenkin vahvasti liioiteltu. OECD:n julkaiseman selvityksen^[1] mukaan vain hyvin pieni osa teollisuusmaiden yksipuolisista päästövähennyksistä voi kumoutua hiilivuodon takia – pahimmassakin tapauksessa (esimerkiksi mikäli EU-maat olisivat ainoita, jotka päästöjä vähentäisivät) tämä kumoutuma olisi noin 10 prosentin luokkaa. Missään nimessä yksipuolisetkaan toimet eivät johda siihen, että maailman päästöt kasvaisivat.

Tuulivuoto saattaa olla hiilivuotoa merkittävämpää. Perinteiset taloustieteelliset mallit, joilla hiilivuotoa yleensä arvioidaan, jättävät huomiotta tärkeitä tekijöitä. Päästöjen rajoittaminen jouduttaa vähähiilisen tekniikan kehitystä, mikä vaikuttaa päästöjä alentavasti myös muualla maailmassa. Lisäksi päästörajoituksia tukevat toimet, kuten uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tukimuodot, alentavat päästövähennysten kustannuksia energiaintensiivisille aloille.^[2]

Ilmastopolitiikka tukee puhtaan teknologian yritysten kasvua. Eurooppalainen raskas teollisuus hyötyy jo EU:n edelläkävijäasemasta. Esimerkiksi eurooppalaisia tuuli- ja aurinkovoimaloita toimitetaan ympäri maailmaa. Hyvän esimerkin ympäristö- tai ilmastopolitiikan vaikutuksista teollisuustuotannon sijoittumiseen saa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja tarkastelemalla. Eurooppa on toteuttanut muihin maanosiin verrattuna aktiivista ilmastopolitiikkaa, Yhdysvallat on ollut peränpitäjänä. Kuitenkin raskaan teollisuuden siirtyminen Yhdysvalloista kehittyviin maihin on ollut nopeampaa kuin Euroopassa.

Varsinainen hiilivuoto tapahtuu lähinnä polttoaineiden hintojen muutosten kautta^[3]. Kun hiiliverot, päästökauppa ja muut ohjauskeinot vähentävät kivihiilen ja öljyn kysyntää alueellisesti, niiden käyttö muualla maailmassa voi kasvaa. Näyttöä siitä, että merkittävää hiilivuotoa olisi tapahtunut hyödykkeiden tuotannon siirtymisen kautta, on vähän.