Polttava Kysymys -kampanjassa tapahtunutta

2008

Alkuvuodesta 2008 Helsingin kaduilla tapahtui kummia: keskustassa nähtiin tuon tuostakin eläviä lumiukkoja juoksentelemassa ja tanssimassa, toisinaan kokonainen perhekunta kerrallaan. Lumiukot olivat mykkiä, mutta selässään niillä oli merkintä "19.2."

Polttava Kysymys –kampanja laukaistiin käyntiin 19.2.2008 lumiukkojen mielenosoituksilla ilmastolain puolesta. Ympäri Suomea järjestetyissä tempauksissa rakennettiin mielenosoituskyltein varustettuja lumiukkoja ja tarjottiin ohikulkijoille mahdollisuutta pyytää kansanedustajilta ilmastolakia lähettämällä vetoomuskortti. Lumiukkojen mielenosoitukset saivat myös paljon mediahuomiota ja tieto juuri alkaneesta ilmastolakikampanjasta tavoitti siten suuren osan suomalaisista.

Poliittisen paineen luominen vetoomuskorttien jatkuvalla tulvalla on alusta lähtien ollut Polttavan Kysymyksen keskeisimpiä vaikuttamiskeinoja. Kortit todistavat kouriintuntuvalla tavalla että suomalaiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja vaativat eduskunnalta sitoutumista ilmastokriisin ratkaisemiseen.

Kevään aikana käyttöön otettiin myös kampanjan toinen keskeinen työkalu: lobbaaminen. Polttavan Kysymyksen vapaaehtoiset kävivät tapaamassa kansanedustajia tavoitteenaan saada edustajat tukemaan lakia ja toimimaan sen edistämiseksi. Tapaamiset ovat tehneet kansanedustajiin vaikutuksen, muun muassa siksi, että "tavalliset kansalaiset" harvoin tulevan heidän puheilleen. Eduskuntatalon käytävillä ollaan totuttu lähinnä etujärjestöjen ammattilobbareihin.

Kesään mennessä kortteja oli jo kerätty yli 12 000 kappaletta ja 24 kansanedustajaa oli ilmoittautunut ilmastolain tukijoiksi. Korttikampanjointia jatkettiin kesän festareilla.

Syyskuun alussa lomalta palaavia kansanedustajia odotti Eduskuntatalon portailla ihmisbanderolli. Portailla makaavat mielenosoittajat muodostivat tekstin "ILMASTOLAKI NYT". Samana päivänä eduskunnalle jätettiin kaksi ilmastolakialoitetta, jotka syntyivät Polttava Kysymys –kampanjan paineesta. Aloitteiden ensimmäiset allekirjoittajat olivat Tanja Karpela (Keskusta) ja Annika Lapintie (Vasemmistoliitto).

Itsenäisyyspäivän alla pingviineiksi, lumiukoiksi ja kansanedustajiksi pukeutuneiden ihmisten juhlakukulkue havainnollisti, ketkä kansanedustajat ovat ilmastonsuojelun edelläkävijöitä, ketkä perässähiihtäjiä. Ilmastoitsenäistyvän Suomen kulkue viestitti, että hallituksen juuri julkaistun ilmasto- ja energiastrategian päästövähennystavoite oli riittämätön ja tilalle tarvittaisiin 5 % vuosittaisiin päästövähennyksiin sitova ilmastolaki.

2009

Kampanjavuosi käynnistyi taas lumiukkojen mielenosoituksella ilmastolain puolesta. Edellisen vuoden lopulla voimaan tulleen Iso-Britannian ilmastolain innoittamana mukana oli myös katuteatteriesitys, jossa Iso-Britannia –lumiukko pelasti ilmastolaillaan ilmastomörön kynsiin jääneen Suomi-lumiukon, jolla ei ollut turvanaan muuta kuin löperö ilmastostrategia.

Hallituksen ilmasto- ja energiastrategian eduskuntakäsittelyn aikana Polttava Kysymys keskitti vetoomuskorttien lähettämisen ja lobbauksen ympäristövaliokunnan jäseniin. Tarkoituksena oli kannustaa valiokunnan jäseniä kirjaamaan omaan lausuntoonsa strategiasta, että valtioneuvoston tulee käynnistää ilmastolain taustaselvitykset. Huhtikuun alussa ympäristövaliokunta vastasi lausunnossaan Polttavan Kysymyksen vaatimukseen ja vaati selvittämään ilmastolakityyppisen instrumentin hyötyjä ja haittoja ilmasto- ja energiastrategian toteuttamiskeinona.

Seuraavaksi kampanja siirtyi painostamaan strategian pääkäsittelijänä toimivan talousvaliokunnan kansanedustajia tukemaan ilmastolakia mietinnössään ilmasto- ja energiastrategiasta. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu.

Polttava Kysymys järjesti kevään aikana sarjan paneelikeskusteluja, joissa kansanedustajat kertoivat näkemyksiään ilmastopolitiikasta ja ilmastolain tarpeellisuudesta. Paneeleja järjestettiin Helsingissä, Tampereella ja Turussa ja niihin osallistui yhteensä 14 kansanedustajaa. Kampanjan paneelikeskusteluun toukokuussa Maailma kylässä -festivaaleilla osallistui pääministeri Matti Vanhanen.

Keväällä järjestettiin myös Ilmastolakibileet-keikkakiertue, jossa ilmastolakiasiaa käsiteltiin kevyemmällä otteella elävän musiikin lomassa. Ilmastolakibileitä oli 5 paikkakunnalla.

Syyskuussa kansanedustajat yllätettiin jälleen syysistuntokauden aluksi, mutta ihmisbanderollin sijasta Eduskuntatalon portaat valtasikin tällä kertaa massiivinen ihmistulva. Sinisiin sadeviittoihin pukeutuneet mielenosoittajat muodostivat valkoisilla sateenvarjoilla tutun viestin: "Ilmastolaki nyt!" Mielenosoitukseen ja sen yhteydessä järjestettyyn ilmastofestivaaliin (esiintymässä mm. Don Johnson Big Band) osallistui noin 4000 ihmistä, eli kyseessä oli suurin Suomessa koskaan järjestetty ilmastotapahtuma. Seuraavana maanantaina Sirkka Haunia, Suomen pääneuvottelija kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, ilmoitti kannattavansa ilmastolakia.

Vaikka hallituksen ilmasto- ja energiastrategia ja sen eduskuntakäsittelyn lopputulos olivat pettymyksiä, lokakuussa julkaistu valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta otti askelia oikeaan suuntaan. Selonteon mukaan "Ilmastolain vahvuuksia ja heikkouksia verrattuna olemassa oleviin keinoihin sekä sopivuutta Suomen oloihin erityisesti päästökauppasektorin ulkopuolella on syytä selvittää." Lisäksi selonteossa linjattiin Suomen päästövähennystavoitteeksi 80 % vuoteen 2050, mikä on tavoitteena oikeansuuntainen vaikkakaan ei ihan riittävä.

Loppuvuodesta järjestettiin kaksi tempausta, jotka vaativat ilmastolain lisäksi Suomen neuvottelijoita Kööpenhaminassa tekemään kaikkensa vahvan ja laillisesti sitovan kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi. Lokakuun Ilmastoherätys–tempauksissa herätyskellot pirisivät herättääkseen päättäjät ilmastonmuutoksen uhkaan. Joulukuussa Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikana Ilmastohälytys–tapahtumassa viestin volyymia kasvatettiin huudattamalla palohälyttimiä.

Vuoden 2009 aikana kansanedustajille lähetettiin noin 8000 vetoomuskorttia ja vuoden loppuun mennessä 58 kansanedustajaa yli puoluerajojen oli ilmoittanut tukensa ilmastolaille.

2010

Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäonnistuminen teki kansallisen tason kampanjoinnista entistä tärkeämpää. Tarvitaan edelläkävijöitä, jotta kansainvälisten neuvotteluiden lukkiutunut tilanne aukeaisi. Siksi Polttava Kysymys jatkoi tarmokkaasti kampanjointia ilmastolain puolesta. Vuoden 2010 ensimmäinen suuri tapahtuma oli Stockholm Environment Instituten "Suomen osuus ilmastohaasteesta"-selvityksen näyttävä julkistaminen maalikuun alussa. Lumiukot auttoivat jälleen huomion saamisessa useissa tempauksissa eri puolilla maata.

Loppukeväästä Ilmastovastuukiertue muistutti Suomen velvollisuudesta vähentää ilmastopäästöjään ja auttaa köyhiä maita päästövähennyksissä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kolmessa kaupungissa kiertäneiden seminaarien ohjelmaan kuului asiantuntia-alustus ja kansanedustajien paneelikeskustelu. Seminaarien mukana Suomea kiersivät myös suuret hiilipalikat, jotka havainnollistivat eri valtioiden asukkaiden keskimääräisten hiilipäästöjen eroja.

Eduskunnan istuntokauden alkaessa syksyllä kansanedustajat eivät taaskaan päässeet unohtamaan ilmastolakia. Kansalaislobbaus-tapahtumassa 7.-8.9.2010 korjattiin Suomen ilmastopolitiikkaa tavallisten kansalaisten voimin. Kaikkiaan noin 60 kansalaislobbaria keskustelivat ilmastoasioista 40 kansanedustajan kanssa. Tapaamisissa kansalaislobbarit voittivat ilmastolaille viisi uutta tukijaa: Eero Heinäluoma (sd.), Jouko Skinnari (sd.), Pauliina Viitamies (sd.), Anne Kalmari (kesk.) ja Kari Uotila (vas.). Kansalaislobbauksen myötä ilmastolakia avoimesti tukevien kansanedustajien määrä nousi 64:ään.

Syksy oli ilmastopolitiikan kannalta melko hiljaista aikaa. Merkittävin tapaus oli Meksikon Cancúnissa käydyt kansainväliset ilmastoneuvottelut, joissa otettiin varovaisia askelia kohti ilmastosopua. Suomelle ja muille teollisuusmaille jäi kuitenkin kokouksesta kosolti kotiläksyjä ilmastotavoitteiden kunnianhimon suhteen. Polttava Kysymys -kampanja alkoi onnistuneen Kansalaislobbauksen jälkeen suunnitella seuraavan kevään eduskuntavaaleja ja niihin vaikuttamista: Tavoitteena oli, että ilmastonmuutos ja ilmastolaki nousisivat vaaliteemoiksi ja että seuraavaan hallitusohjelmaan saadaan merkintä ilmastolaista.

2011

Eduskuntavaalikampanja avattiin helmikuussa kampanja-avauksella, jossa ilmastolakia kannattavat ehdokkaat saivat pudottaa oman Kyllä kiitos! Tuen ilmastolakia -äänestyslipukkeensa vaaliuurnaan. Samalla julkistettiin yhden kysymyksen vaalikone, joka lupasi erottaa todelliset ilmastomyönteiset ehdokkaat viherpesijöistä. Polttava vaalikonekysymys oli: ”Kannatatteko ilmastolakia?” Vastaamalla kysymykseen myöntävästi ehdokas osoitti olevansa ilmaston asialla. Mikäli vastaus oli jotakin muuta, ehdokkaan ilmastomyönteisyyttä oli syytä tarkkailla kriittisessä valossa. Myös puolueet vastasivat kysymykseen. Eduskuntapuolueista sosialidemokraatit, vasemmisto ja vihreät asettuivatkin tukemaan ilmastolakia. Hiihtolomien aikaan lumiukot eri puolilla Suomea muistuttivat ehdokkaille ja muille suomalaisille, että äänestäisivät ilmastolain puolesta, jos voisivat.

Ilmastonmuutos ei valitettavasti noussut merkittävyytensä kokoiseksi vaaliteemaksi ja eduskuntavaalit käytiin tunnetuin lopputuloksin. Toisaalta ilmastolaki oli se teema josta ympäristöasioista keskusteltaessa puhuttiin, ja lopulta eduskuntaan nousi 82 ehdokasta, jotka olivat ennen vaaleja ilmoittaneet kannattavansa ilmastolakia. Polttava Kysymys kävi hallitusneuvottelujen aikana Säätytalon edessä kannustamassa hallitusneuvottelijoita ja muistuttamassa neuvotteluihin osallistuvia puolueita näiden vaalilupauksista.

Pitkällisten hallitusneuvotteluiden lopputulemana hallitus on sitoutunut selvittämään ilmastolain toteutusta edelleen sekä antamaan esityksen ilmastolaista. Tulos on vallan mainio, ja voimme olla tyytyväisiä tekemäämme työhön. Käsite ”ilmastolaki” tuotiin Suomessa ilmastopoliittiseen keskusteluun vain muutamia vuosia sitten, mutta se on noussut johtavaksi ympäristöpoliittiseksi teemaksi ja keinoksi taistella ilmastonmuutosta vastaan. Seuraavan hallituskauden aikana Polttava Kysymys – kampanjan tärkein tehtävä on pitää huolta, että hallitus eduskunta tekevät työnsä, ja Suomeen saadaan vihdoin kaikkia hyödyttävä ilmastolaki.

Pitkälti vapaaehtoistyöhön perustuvaksi kampanjaksi Polttava Kysymys on olemassaolonsa aikana saanut aikaan hämmästyttävän paljon. Pitkäjänteisen ja menestyksekkään työskentelyn ansiosta olemme nyt hyvissä asemissa kampanjan huipentuessa kevään 2011 eduskuntavaaleihin. Lue mitä on tulossa ja tule mukaan toimintaan omalla paikkakunnallasi – sinun panostasi tarvitaan, jotta saamme ponnistettua kampanjan voittoon ja Suomen ilmastopolitiikan vihdoin raiteilleen!