Hallituksen leikkauslista — mitä se tarkoittaa käytännössä

Petteri Orpon hallitus julkisti hallitusohjelmassaan mittavan sopeutuspaketin, jonka tavoitteena on tasapainottaa julkista taloutta kuuden miljardin euron edestä vaalikauden aikana. Leikkausten laajuus ja kohdentuminen ovat herättäneet vilkasta keskustelua niin asiantuntijoiden kuin kansalaistenkin keskuudessa.

Mutta mitä nämä leikkaukset tarkoittavat käytännössä tavallisen suomalaisen arjessa? Analysoimme keskeisimmät sopeutustoimet ja arvioimme niiden todellisia vaikutuksia.

Sosiaaliturvan heikennykset osuvat pienituloisiin

Merkittävimpiä muutoksia ovat sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset. Asumistuen tulorajoja on kiristetty, työttömyysturvan omavastuupäiviä lisätty ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa lyhennetty. Nämä muutokset vaikuttavat suoraan satojen tuhansien suomalaisten toimeentuloon.

Eduskunnan käsittelyssä lakimuutokset ovat edenneet vaiheittain, ja osa niistä on jo astunut voimaan. Erityisesti asumistuen muutokset ovat herättäneet huolta pääkaupunkiseudulla, jossa asumiskustannukset ovat korkeimmillaan.

Tutkimusten mukaan leikkaukset kohdistuvat suhteellisesti eniten pienituloisiin kotitalouksiin. Tämä on herättänyt kritiikkiä myös hallituspuolueiden sisällä, vaikka virallinen linja korostaa työnteon kannustimien parantamista.

Koulutusleikkaukset uhkaavat pitkän aikavälin kilpailukykyä

Koulutussektorille kohdistuvat säästöt ovat toinen merkittävä kokonaisuus. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta on leikattu, ja indeksijäädytykset heikentävät oppilaitosten ostovoimaa vuosi vuodelta.

Suomen koulutusmenestys on perustunut pitkäjänteiseen investointiin osaamiseen. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on menettänyt asemiaan jo vuosia, ja asiantuntijat pelkäävät leikkausten kiihdyttävän tätä kehitystä.

Valtiovarainministeriön laskelmat osoittavat, että koulutusleikkausten säästövaikutus on lyhyellä aikavälillä merkittävä, mutta pitkän aikavälin taloudelliset vaikutukset ovat vaikeammin arvioitavissa.

Terveydenhuolto ja sote-palvelut

Hyvinvointialueiden rahoitusmallin muutokset ovat kolmas suuri kokonaisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hyvinvointialueet joutuvat sopeutumaan tiukempiin budjettikehyksiin samalla kun palvelutarve kasvaa väestön ikääntyessä.

Monilla alueilla tämä on johtanut terveysasemien aukioloaikojen supistamiseen, hoitojonojen pitenemiseen ja henkilöstövähennyksiin. Erityisesti harvaan asuttujen alueiden palveluverkko on uhattuna.

Hallitus on perustellut ratkaisuja sillä, että julkisen talouden kestävyys edellyttää rakenteellisia uudistuksia. Kriitikot puolestaan huomauttavat, että leikkaukset kohdistuvat juuri niihin palveluihin, joita haavoittuvimmassa asemassa olevat eniten tarvitsevat.

Veroratkaisut jakavat mielipiteitä

Hallituksen veropolitiikka on noudattanut linjaa, jossa työn verotusta on pyritty keventämään samalla kun välillisiä veroja on korotettu. Arvonlisäveron nostot ja valmisteverojen kiristykset näkyvät suoraan kuluttajahinnoissa.

Taloustieteilijöiden näkemykset jakautuvat sen suhteen, tukeeko tämä linja talouskasvua vai hidastaako se sitä. Kulutusverojen korotukset vähentävät ostovoimaa erityisesti pienituloisilla, kun taas tuloverojen kevennykset hyödyttävät eniten keski- ja hyvätuloisia.

Mitä seuraavaksi?

Hallituskauden puolivälin tarkistus lähestyy, ja paineet leikkausten lieventämiseksi kasvavat. Oppositio on esittänyt vaihtoehtoisia tapoja tasapainottaa julkista taloutta, kuten pääomatulojen verotuksen kiristämistä ja yritystukien karsimista.

Talouden suhdannekehitys vaikuttaa merkittävästi siihen, miten suuria sopeutustoimia lopulta tarvitaan. Jos talouskasvu piristyy ennustettua nopeammin, osa leikkauksista saattaa osoittautua tarpeettomiksi. Toisaalta heikentyvä suhdanne voi pakottaa entistä rajumpiin toimiin.

Seuraavat eduskuntavaalit ovat vuonna 2027, ja sopeutuspolitiikan seuraukset tulevat olemaan yksi keskeisimpiä vaaliteemoja. Äänestäjien arvio hallituksen talouspolitiikasta ratkaisee, jatkuuko nykyinen linja vai muuttuuko suunta.