Suomen ja Venäjän raja — turvallisuuskysymys vai ihmisoikeuskysymys

Suomen ja Venäjän välinen 1 340 kilometriä pitkä raja on Euroopan unionin pisin yhteinen maaraja Venäjän kanssa. Vuoden 2023 loppupuolelta alkaen raja on ollut poliittisen huomion keskipisteessä tavalla, jota ei ole nähty vuosikymmeniin.

Venäjän toiminta itärajalla — kolmansien maiden kansalaisten ohjaaminen rajanylityspaikoille ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja — on nostanut esiin perustavan kysymyksen: miten tasapainottaa kansallinen turvallisuus ja kansainvälisen oikeuden velvoitteet?

Instrumentalisoitu maahanmuutto

Ilmiötä kutsutaan instrumentalisoiduksi tai välineellistetyksi maahanmuutoksi. Venäjä ohjaa ihmisiä rajalle painostaakseen Suomea ja EU:ta. Vastaavaa taktiikkaa on käytetty aiemmin Valko-Venäjän ja Puolan rajalla.

Rajavartiolaitos reagoi tilanteeseen nopeasti sulkemalla rajanylityspaikat yksitellen. Lopulta kaikki itärajan rajanylityspaikat suljettiin, mikä oli ennennäkemätön toimenpide.

Sulkeminen herätti kansainvälistä huomiota. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ilmaisi huolensa turvapaikanhakijoiden pääsystä suojelun piiriin. Suomen hallitus puolestaan korosti, ettei turvapaikkajärjestelmää voi hyväksikäyttää hybridivaikuttamisen välineenä.

Käännytyslainsäädäntö

Eduskunta hyväksyi niin sanotun käännytys- eli poikkeuslain, joka mahdollistaa turvapaikanhakijoiden käännyttämisen rajalta ilman turvapaikkahakemuksen vastaanottamista tietyissä tilanteissa.

Laki herätti kiivasta oikeudellista keskustelua. Perustuslakivaliokunta arvioi lain suhdetta perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Useat oikeusoppineet katsoivat lain olevan ristiriidassa palautuskiellon periaatteen kanssa.

Hallitus perusteli lakia kansallisella turvallisuudella ja valtion suvereniteetin suojaamisella. Opposition mukaan laki avaa vaarallisen ennakkotapauksen, jota voidaan tulevaisuudessa käyttää laajemminkin ihmisoikeuksien rajoittamiseen.

Rajainfrastruktuurin vahvistaminen

Suljettujen rajanylityspaikkojen ohella Suomi on investoinut merkittävästi rajaturvallisuuteen. Itärajalle on rakennettu ja suunnitteilla uusia esteitä, valvontateknologiaa on päivitetty ja rajavartijoiden määrää on lisätty.

Aitahanke on edennyt vaiheittain. Ensimmäiset pilottiosuudet on rakennettu, ja tavoitteena on kattaa merkittävä osa rajasta nykyaikaisella esteaidalla. Hankkeen kustannukset ovat satojen miljoonien luokkaa.

Rakentaminen on herättänyt myös ympäristökysymyksiä. Raja-alue on monin paikoin luonnontilaista erämaata, ja aitarakenteet vaikuttavat eläinten liikkumiseen ja ekosysteemeihin.

Paikallinen näkökulma

Raja-alueen asukkaille tilanne on konkreettinen. Rajanylityspaikkojen sulkeminen on katkaissut vuosikymmeniä jatkuneen rajaylittävän kanssakäymisen. Kaupankäynti, sukulaisvierailut ja kulttuurivaihto ovat pysähtyneet.

Itä-Suomen elinkeinoelämä on kärsinyt erityisesti venäläisten matkailijoiden katoamisesta. Kaupan ja matkailun menetykset ovat merkittäviä alueilla, joilla venäläiset asiakkaat muodostivat suuren osan liikevaihdosta.

Samalla turvallisuuden tunne on monilla alueilla parantunut. Paikalliset ovat yleisesti tukeneet rajavalvonnan tiukentamista, vaikka sen taloudelliset seuraukset ovat olleet raskaita.

Strateginen peli jatkuu

Itärajan tilanne on osa laajempaa geopoliittista peliä. Venäjä testaa Suomen ja EU:n reaktiokykyä ja yhtenäisyyttä. Suomen vastaus on ollut tiukka, ja se on saanut tukea liittolaisilta.

Pitkällä aikavälillä kysymys on siitä, millainen normaalitila rajalle muodostuu. Palataanko koskaan avoimeen rajaliikenteeseen, vai onko suljettu raja uusi normaali? Vastaus riippuu pitkälti Venäjän tulevasta kehityksestä ja kansainvälisen turvallisuustilanteen muutoksista.

Suomen on joka tapauksessa kyettävä navigoimaan turvallisuustarpeiden ja oikeusvaltioperiaatteiden välillä. Tämä tasapainoilu tulee määrittämään Suomen mainetta kansainvälisenä toimijana vuosiksi eteenpäin.