Pari viikkoa olemme yrittäneet toipua YK:n hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n viidennen arvioraportin toisen osaraportin painajaista muistuttavista tosiasioista: maapallon kahden asteenkin lämmön nousu esiteolliseen aikaan verrattuna toisi yhä enemmän nälkää, köyhyyttä, hirmumyrskyjä, tuhotulvia tai kuivuuteen kuolemista, luonnon monimuotoisuuden katoamista. Juuri julkaistu kolmas (ilmastonmuutoksen torjunta)osaraportti vahvistaa näiden vaikutusten uhkaa ellemme tee välitöntä perusteellista muutosta energiapolitiikassa. Tässä on toivon aspekti: voimme vielä pysyä maapallon 1,5 asteen lämmön nousun riskirajan alapuolella, kun toimimme heti ja ripeästi.
On luovuttava saastuttavista fossiilista polttoaineista ja siirryttävä vähähiiliseen energiaan sekä energian säästöön, vaaditaan raportissa. Vähähiilisten energioiden vertailussa IPCC:kin näkee eniten riskejä ydinvoimassa ja varoittaa myös kaasun käytön laajoista haittavaikutuksista. Kestävät uusiutuvat energiat ovat varmin ja turvallisin energiavaihtoehto, ja niitä tulee tukea.
Kasvihuonekaaasupäästöjen vähentämiseksi tarvitaan suuriakin investointeja, mutta ne ovat merkityksettömän vähäisiä vertailtaessa nykypolitiikalla aiheutuviin mittaamattomiin kustannuksiin. Myös merkittävät lisähyödyt terveydelle ja ekosysteemeille sekä resurssitehokkuudelle ja energiahuoltovarmuudelle on huomioitava arvioissa.
IPCC.n kolmas osaraportti ei anna yksittäisiä maita koskevia suosituksia tai määräyksiä. Kuitenkin sen sisältö antaa tärkeää taustatukea myös Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan muutoksessa. Vahva ilmastolaki on tärkeä tekijä tässä murroksessa. Vielä tällä hallituskaudella on säädettävä vahva ilmastolaki päästöjen vähentämiseksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet lain valmisteluun, joka saa tukea myös oppositiosta. Tämä on Suomen suuri tilaisuus ottaa käyttöön johdonmukaiselle ilmastopolitiikan hallinnalle välttämätön perustyöväline. Tätä mahdollisuutta ei ole varaa menettää.
Muita Suomessa tarvittavia toimia ilmastokatastrofin torjumiseksi on mm vaatia EU:n 2030 tavoitteilta komission ehdotusta suurempaa kunnianhimoa. Maan ystävien mukaan tarvitaan maakohtaiset sitovat vähintään 60 %:n päästövähennys-, vähintään 45 %:n uusiutuvan energian – ja vähintään 50 %:n energian säästön tavoitteet. Lisäksi on lopetettava investoinnit kestämättömään energiaan ja luovuttava niistä, esim. hiilivoimasta (mm Helsingin Energia) sekä tuettava kokonaan uusiutuvaan energiaan siirtymistä.
Nykymenolla olemme matkalla kohti 3,7 – 5,8 asteen lämpötilan nousua vuosisadan lopussa. Olemme tulleet risteykseen, jossa kulkemaltamme ilmastokatastrofin tieltä vain hetken verran enää avautuu polku toiseen suuntaan kohti suojeltua ilmastoa ja parempaa elämää. Vielä pystymme vaihtamaan suuntaa, teemmekö sen?